Kustantajan blogi

Nyt täytyy tunnustaa, että olen järkyttynyt. Kävin pitkästä aikaa katsomassa kävijätilastoja ja kauhukseni huomasin, että blogiani haluaisi seurata tuhansia lukijoita! Huh. Ainakin tänne oli kirjautunut kävijöitä siinä mitassa, että vaikka täällä itse päivittäin vierailisin, en ehtisi moisia lukuja aikaansaada. Kai se on sitten tätä päivää. Et ole olemassa, ellet pidä blogia.

Joten.

Pitänee parantaa tapansa ja ryhtyä taas kommentoimaan päivänpolttavia (pien)kustannusalan tapahtumia. Sehän oli alkuperäinen tarkoitukseni.

Olen kai ottanut tämän homman liian juhlallisesti ja kuvitellut, että pitäisi olla aina asiaa, järjellistä mieluusti, ennen kuin voi omalle sivulleen tekstiä paukutella.

Mutta kun on aina kiire, ei ehdi hahmottaa lauseista kauniita, merkitseviä, syvällisiä ja tärkeitä. Aivojen hölskynnästähän se ei tietenkään johdu: kyllä siellä mylly koko ajan käy.

Lupaankin nyt tänä vuonna kirjoitella vähän ahkerammin.

Kiitos teille, lukijat. Mikään ei kannusta yhtä vahvasti kuin se, että näkee tekstillään olevan merkitystä. Ellei muuten, niin se on ainakin sivustolla visiteeraamisen ja lukemisen väärtti.

Asuitpa missä tahansa, Väestörekisteri tietää paremmin.

Yritätpä tilata lehtiä, ohjata laskut paremmin sopivaan postiluukkuun, lähettää itsellesi kirjeitse muistutuksia asioista, mitä tahansa: ne ohjataan siihen osoitteeseen, joka Väestörekisterillä sinusta on. Ei auta, vaikka kuinka vakuutat postille, teet tilapäisiä osoitteenmuutoksia tai vannot olevasi vain tilapäiskortteerissa, Väestörekisteri on se, joka tietää paremmin.

Miksi? No siksi, että Väestörekisteri ylläpitää tiedostoja tietokoneillaan. Ja Herra Tietokone on se, joka tietää kaiken. Ainakin sinun asiasi paremmin kuin sinä itse!

Kirjavälitys on se, joka ylläpitää kirjojen tietoja. Yliopiston kirjasto tosin ylläpitää kirjojen sotu-tunnuksia isbn-keskuksessaan. Mutta annettuaan tämän numeron, se siirtää vallan tukkuliikkeille. Kun Kirjavälityksen Herra Tietokone on imaissut itseensä väärän tiedon, on miltei mahdotonta saada sitä sieltä pois.

Kahdenkymmenenyhden vuoden aikana meille on sattunut kaksi kertaa valitettava virhe.

 Ensimmäisellä kerralla kaksi kirjaa oli saanut saman isbn-numeron. Se selvisi sillä, että toisesta painettiin uusi painos uudella isbn-numerolla ja vanha ilmoitettiin loppuunmyydyksi.

Toinen tapaus on ikävämpi: Kirjavälityksen tiedostoihin oli naputeltu tiedottajan nimi kirjailijan nimen kohdalle. Niinpä Pertti Kultalahden romaani Pesänjakajat on tietojen mukaan Eija Tuomelan kirjoittama! Olen yrittänyt oikaista tietoa kaikkialle missä vain olen sen nähnyt. Kirjavälitys on sen korjannut uusiin tiedostoihinsa. Nettikirjakaupat ovat yksitellen korjanneet sen, sitä mukaa, kun olen osannut siitä ilmoitella. Tosin jokaisesta tulee ensin automaattinen vastaus: "Kirjavälitys huolehtii tiedostojemme oikeellisuudesta." Onkin huolehtinut uusista, mutta jos vanhat tiedot ovat virheellisiä, virhe kirjautuu kerta toisensa jälkeen, kun ei sitä kukaan poista. Tietoa tulee vain torttuna tortun päälle. Huolimatta siitä, että kirjan nimilehdellä selvästi sanotaan kirjailijan nimi, eikä kustantajan tiedottajahenkilön nimeä siinä mainita. Onkin kummallista, että Herra Tietokoneen tietoa uskotaan vastoin silmien näkymää kirjan kannesta.

Nyt on uusin vaiva syntynyt kirjastoista, joihin väärä tieto on myös levinnyt. On aikamoinen työ käydä läpi kaikki Suomen kirjastot ja pyytää korjaamaan Kirjavälityksen lähettämä väärä tieto. Varsinkin ja valitettavasti, kun suuri osa kirjastoista ei kyseistä teosta omista. Vaikeinta on saada kirjastot uskomaan, että virhe pitää korjata. Tekijällähän kun ei ole mitään tekemistä tuotteensa kanssa, koska kirjatukkurin Herra Tietokone tietää kirjoittajan paremmin kuin kirjailija!

Asia tuntuu pieneltä, mutta kyllä kärpäsestä aikamoinen härkänen syntyy, kun se aikansa pörrää tietokoneelta toiselle.

 

 

 

Hankintatuote

Törmäsin tässä eräänä päivänä uuteen nimikkeeseen "hankintatuote". Sillä nimellä suuri kauppaketju kutsuu tuotteita, joita ei pidetä hyllyillä, mutta joita voi kauppaan tilata. Ne voi sitten sieltä hakea sovittuna aikana.

Kyse oli tietenkin Kesuuran kustantamasta kirjasta.

Pitäisikö tässä nyt röyhistellä ylpeydestä rintojaan, että on päässyt kauppaketjun tuoteluetteloon, vaiko sureksia sitä, ettei ole päässyt - eikä pääse - kirjaosaston hyllyille selailtavaksi?

Sillä tosiasiahan on, että pienkustantajien kirjat on jo aikaa muutettu "hankintatuotteiksi". Mikään kirjakauppa ei pidä hyllyillään selailtavana, katsottavana tai edes näytevarastoon kuuluvana "pakkokirjana" pienkustantajien kirjoja.

Eihän kirjakaupoissa ole enää edes runohyllyjä, korkeintaan hyllynpätkä, jolle on sijoitettu ne muutamat runokokoelmat, aforismit, näytelmät ja laulutekstit yhdessä, joita kauppa vielä esillä pitää, kuriositeetin vuoksi.

Kirjakaupat ovat muuttuneet kaikenlaisten tavaroiden kaupoiksi, tietotekniikka- ja paperitarvikkeiden tavarataloiksi sekä kirjojen noutopisteiksi.

Suuri Suomalainen kirjakerhokin on siirtänyt toimituksensa Suomalaisesta kirjakaupasta noudettavaksi, mikä ei ehkä olekaan ihan pöllömpi idea - sitä vauhtia kun postitoimipisteet katoavat ja postin noutokin on siirretty jo kauppoihin, kioskeihin ja huoltoasemille, jotka puolestaan ovat siirtäneet aiemman huoltotoimintansa ties minne.

Kirjakauppa lisää joko valmiiseen hankintatuotteen hintaansa muutaman euron lisää tai laskuttaa erikseen tilausmaksun. Asiakas etsii netistä mieleisensä kirjan, tilaa sen kirjojen noutopisteeseen ja noutaa sen. Selaamisvaihe jää näin kokonaan pois. Mutta ehkä sitä ei tarvitakaan tulevaisuudessa, kun e-kirjat yleistyvät. Silloinhan lukija noutaa kirjansa lankoja pitkin suoraan koneelta koneelle.

Ehkä tähänkin ongelmaan kohta keksitään ratkaisu: miten siirtää teksti suoraan lukijan aivoihin ilman että tarvitaan vaivalloista lukemistakaan siinä välissä!

Näin kerran eräässä kirjallisessa tilaisuudessa ruman miehen. Häntä rumempaa en ollut eläessäni nähnyt!

Kun sinne kimppakyydillä mennessämme istuin hänen takanaan autossa, vilkuilin aina välillä etupeiliin, josta heijastuivat hänen lempeän ystävälliset silmänsä. Hänkin vilkaisi aina välillä minua.

Ehkä hän ihmetteli tuijottamistani, ehkä vain tarkisti, että takana oli kaikki hyvin.

Ajattelin, että eipä ollut Luoja siunannut tuota rokonarpista, pullohartiaista, liimatukkaista rohjaketta kovinkaan suuresti.

Kun sitten perillä kuulin tuon miehen lukevan runojaan, ja tutustuin häneen, ymmärsin, että häntä kauniimpaa miestä en ollut eläessäni nähnyt!

Hänen ystävälliset ja lämpimät silmänsä ohittivat kaikki muut ominaisuudet. Hänellä oli myös suuri, ystävällinen ja lämmin sydän.

******

Olen viime aikoina lukenut kirjani pääasiassa - paitsi käsikirjoituksina - äänikirjoina automatkoilla. Viimeksi cd-soittimessa on pyörinyt Mika Waltarin Mikael Hakim.

Mitä enemmän kirjoja kuuntelen, luen tai käsittelen, sitä varmemmaksi olen tullut siitä, että naisella on vain yksi tehtävä maailmassa: olla kaunis.

Tanskalaisen Vita Andersenin proosateoksen nimi on kuvaava: Suu kiinni ja ole kaunis! Mikael Hakimin ja Tykinvalaja Antinkaan maailmassa ei naisella ole mitään arvoa, ellei hän ole kaunis. Mieluusti myös nuori.

Olen lukenut myös dekkareita tänä kesänä. Poikkeuksen kaikkien naiset kauneuden kautta määrittelevien joukossa tekee Åsa Larsson, jonka päähenkilö Rebecca Martinsson on riutunut rääpäle, poliisi Annamaria Mella on albiino kääpiö ja miellyttävä koirapoliisi Krister Eriksson menettänyt tulipalossa nenänsä ja korvansa niin että hän muistuttaa lähinnä avaruusolentoa. Miten virkistävää!  

 

Kesuura tarkoittaa runosäkeen sisällä olevaa taukoa, leikkausta, joka kääntää ajatuksen toiseksi. Sen voi myös suomentaa sanalla taidepaussi.

Toivomme, että Kesuuran kirjoista löytyy taidepaussin syy. Ainakaan mikään suuri, kaupallinen kustantaja ei olisi ottanut suurinta osaa kirjoistamme koskaan kustannettavakseen. Monestakin syystä. Mutta yksi syy on, että levikki on pieni, eikä tuota voittoa sellaista tavoittelevan yrityksen kassaan.

Kesuuralla kuitenkin on sellainen idealistinen ajatus, että myös meidän jäljiltämme löytyy suuria ajatuksia aikanaan. Olisi karmeaa, jos tulevaisuuden tutkijat muodostaisivat käsityksensä meidän ajastamme vain pelkästään suurten kaupallisten kustantajien julkaisemien kirjojen ja niiden edustamien ajatusten perusteella! Myös pieniä ajatuksia on lupa ajatella. Ja julkaista.

Haluamme, että tulevaisuuden lukijatkin tietävät, että oli myös vaihtoehtoja. Ja on. Esimerkiksi Kesuura. Pidä siis paussi - ja muuta suuntaa.

17.8.2012.

 

Uusimmat kommentit

04.02 | 19:18

Terve Eija!
Vielä pakerran erilaisia juttuja. Mikään ei ole lopullinen ja etsin muoto draamaan. Hyvää ystävän päivää!
t
Roope

...
10.03 | 17:51

Hei,
Voinko lähettää Sinulle runokäsikirjoitukseni? Sivumääriä on n. 30. Mietin vielä painetaanko aina yksi runo per sivu. Kuvituskin on valmiina.

...
18.01 | 15:52

Pirjo Virkkusen Pohjoista kohti on minulle mieluisaa luettavaa. Hän seuraa luontoa meikäläisen tapaan. Myös muuta elämänmenoa ihanasti : Virta vie , virta tuo.

...
23.11 | 15:04

Sisko Thorsin lastenromaani Riiviö-Riitta muuttaa uuteen kotiin on ilmestynyt. Kysy kirjakaupasta tai suoraan kustantajalta.

...
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS